torstai 12. toukokuuta 2011

Bolshoi-teatteri ja kulak-museo


Moikka moi. Teen postauksen tiistaisesta työpaikan virkistyspäivästä, sillä yritän vältellä viimeisen palautettavan ryhmätyön tekemistä. Tiistaina siis suunnattiin tutustumaan Bolshoi-teatteriin ja kulakki-museoon. Bolshoi oli siinä mielessä pieni pettymys, että päästiin tutustumaan  vain sen uuteen osaan. Se oikea ja vanha Bolshoi on remontissa syksyyn asti.

Päärakennus, remontissa.
  Päivä alkoi seisomalla joku tovi teatterin huomaamattoman (vieras?) sisäänkäynnin ulkopuolella. Sen jälkeen tunkeuduimme noin kuudenkymmen hengen voimin säälittävän pienen sisäänkäynnin kautta  teatterin eteiseen seisomaan lisää. Siitä opas nappasi meidät mukaansa ja sitten kiivettiin kuudenteen tai seitsemänteen kerrokseen, mikä ei tietysti ollut minulle temppu eikä mikään sillä olen teräksisessä kunnossa. Hengityksen lopetettua vinkumisen huomasin sitten istuvani teatterin artisteille rakennetun harjoittelulavan yläpuolella.


Harjoituslava ja verhomies.
 Siitä laskeuduimme alas ballerinojen yms. pukuhuoneiden tasolle, jossa ei tosin ballerinoja näkynyt, mutta kaikenlaisia asuja ja muuta rekvisiittaa sitäkin enemmän.


Siitä kiersimme itse saliin, jossa vilkuilin ympärilleni asiantuntevasti tehden samalla vertailuja Helsingin kaupunginteatteriin. HAH HAH HAH. No en tietenkään.



Pääsimme myös esiintymislavan taakse, missä oli tosin vain henkilökuntaa siirtämässä tavaraa paikasta a paikkaan b. Mutta hei, allekirjoittanut on nyt nähty Bolshoin lavalla...


Lavan takana!
 Kulak-museo (kukin ottakkoon itse selvää mistä on kyse, ellei tiedä) olisi ollut mielenkiintoinen, mutta olin niin väsynyt, että keskittymiskykyni riitti ymmärtämään oppaan puheesta ehkä joka kolmannen sanan.

Summa summarum, varsin tavallinen työpaikan virkistyspäivä siis, jonka jälkeen olo on harvoin missään mielessä virkistynyt. Yhdessäkin entisessä työpaikassani virkistyspäivä käsitti kävelemisen ristiin rastiin Etelä-Helsinkiä katsomassa saksalaisten toisen maailmansodan (tai jotain, ilmeisesti olisi pitänyt kuunnella tarkemmin) aikaisia tukikohtia kaupungissa. Sen jälkeen käytiin KRP:n rikosmuseossa.

2 kommenttia:

  1. Moikka!

    Jos virkistyspäivä ei tehnyt tehtäväänsä, toivottavasti pääset sentään seuraamaan lätkäfinaalia! Täällä seurataan mielenkiinnolla sun edesottamuksia ;). Patolan kisastudion puolesta, Veera :)

    VastaaPoista
  2. Lätkäfinaali seurattiin läppärin tökkivältä streamilta, äänet poissa ja ylen radioselostus kehissä. Tunnelma oli varmasti laimeampi kuin teillä...Tää viikko on mennyt nyt sitä ryhmätyötä tehdessä, ehkä saan piakkoin jonkun postauksenkin tänne. Hyvää kevään jatkoa Patolaan!

    VastaaPoista