Arkea Moskovassa

Viime postauksesta on vierähtänyt enemmän aikaa kuin meinasin, mutta lupaan olla vähän aktiivisempi jatkossa! Arki on asettunut täällä uomiinsa ja työ vie suuren osan päivästä. Toisaalta mulle ei ole myöskään tapahtunut mitään niin mullistavaa, että siitä olisi pitänyt heti tulla tänne kertomaan...

Asun edelleen asuntolassa, sillä en ole laittanut tikkua ristiin kämpän löytämiseksi. Viittaan edelleen siihen, että suuren osan päivästä vietän töissä ja asunnolla ei niin hirveästi tule hengailtua. Toisekseen, ei tässä asuntolameiningissä ole valittamista. Ainoa mikä vähän tökkii on asuntolan huono kunto ja tiukka kontrolli mitä tulee asuntolaan pääsemiseen, klo 01.00-06.00 et esimerkiksi pääse sisään ollenkaan. Ja sitten se propuska-homma, en edes jaksa aloittaa...sitä lappusta jaksetaan kyllä tiirailla ja tutkia. Kolmanneksi, olen nyt seurannut kämppikseni asunnonhaku-prosessia sivusilmällä, eikä ole helppoa hommaa se, tytöt ja pojat.




Ikkuna ei ole rikki, kuten ensin epäilin, siitä vaan ei pääse kukaan sisään, kun näin tuulettaa!
Luulin kahvan jääneen käteen vahingossa...

 Jatkan nyt asuntolan puolustamista ja kerron vielä, että yksi tämän asumistavan puoltavia seikkoja on liikenneyhteydet. Asuntola nimittäin sijaitsee punaisen Sokolnitseskaja-metrolinjan päätepysäkin lähellä ja saman linjan varrelta löytyy myös työpaikka. Helppoa! Tosin ei ruuhka-aikaan. Mutta se onkin jo toinen juttu.

Päivän parhaita hetkiä on muutenkin aamuinen työmatka. Vaikka Moskova ei nyt varmaan koskaan täysin nukukaan, niin aamulla klo 8 kaupunki on kuitenkin melko rauhallinen (työmatkalaisista huolimatta) jos vertaa iltapäivään.

Ja töistä. Työmatkan hohtoa lisää varmasti sekin seikka, että töihin on mahdottoman kiva mennä. Mahtavaa olla vihdoin työpaikassa, jossa voit joka päivä, tehtävässä kuin tehtävässä, hyväksikäyttää juuri niitä taitoja, mitä tässä on kohta kahden tutkinnon verran kerätty. Että ei se luennoilla istuminen hukkaan ole mennyt, vaikka välillä usko horjui.