До свидания, Москва! Da svidanija, Moskva!

И спасибо за всё!

Voitonpuisto

Tajusin joku aika sitten, että täällä oloaikaa on jäljellä parisen viikkoa. Se sai vipinää räpylöihin, sillä tuntuu, etten ole saanut tehtyä puoliakaan siitä, mitä tänne tullessani suunnittelin. Tänään oli vuorossa Voitonpuisto. Olen laiska ja copypastean tänne infon siitä suurlähetystön facebook-sivulta:

Voitonpuiston paikalla sijaitsi ennen puiston perustamista kukkula nimeltä Poklonnaja gora, jolla Napoleon aikanaan odotteli kaupungin avainten luovutusta. Tätä kautta myös neuvostojoukot lähtivät puolustamaan pääkaupunkia natsien hyökkäystä vastaan. Paikalle rakennettiin vuonna 1995 suuren isänmaallisen sodan (1941-45) muistomerkki. Museossa on 50 000:tta sotaan liittyvää esinettä, mukaan lukien Berliinin valtiopäivätalon katolle vuonna 1945 pystytetty kuuluisa lippu. Museon edessä seisoo valtaisa obeliski, ja puistossa on esillä erilaista sotakalustoa. Alueelle on rakennettu kunnioituksena sodan uhreille ortodoksikirkko, moskeija ja synagoga. Yöllä punaiset lamput värjäävät puiston suihkulähteet aavemaisen verenpunaisiksi. Päiväsaikaan puisto on moskovalaisten suosima ulkoilupaikka.

Suosittelen lämpimästi, mahtava paikka! Ja sitten kuviin:

 Riemukaari, v. 1812 Napoleonia vastaan käydyn Isänmaallisen sodan kunniaksi pystytetty.

Obeliks ja takana Suuren Isänmaallisen sodan museo.

Knoppitietona muuten, että obeliks on 141,80 metriä korkea, eli 10 cm jokaiselle (Suuren Isänmaallisen) sodan päivälle.


Näkymä Obeliksilta aukiolle.

Pyhä Yrjö tallomassa lohikäärmettä jalkoihinsa.



   


 

Ja löytyihän se taas...



Lapsille omansa.

   

Suuren Isänmaallisen sodan muistopuita.

Hola!

Elossa ollaan, aikaa päivitellä on vain vähänlaisesti! Työt ja erinäiset koulujutut vie suuren osan päivästä...

Tällä kertaa en päätynyt Kremliin sisälle asti, mutta ehkäpä vielä joku päivä.